maanantai 30. joulukuuta 2013

Reipas paluu arkeen

Pikainen arkeenpaluu tapahtui tänä aamuna, kun raahauduin töihin näin 11-päiväisen (viikonloput mukaan lukien) joululomani päätteeksi. Surrealistinen olo noin alkuun, mutta toisaalta olen virkistynyt hieman rutiinien palattua elämääni. Viimeiset 11 päivää meni valehtelematta lähinnä syöden, lepäillen, pelaillen ja tv:tä ja leffoja katsellen. Enkä nyt kyllä jaksa tuntea siitä edes minkäänlaisia oman tunnon tuskia, sillä lepo oli mielestäni hyvin ansaittu!

Pohjanmaalle ajelimme tosiaan aattona joulua viettämään ja palasimme sieltä hyvissä ajoin 26. päivänä, koska Mikellä oli seuraavana päivänä työt. Keli menosuuntaan oli karmiva, en meinannut illan pimetessä nähdä mitään vesisateen vuoksi. Paluumatkalla sää oli paljon miellyttävämpi. Kitkarenkaat ovatkin tänä talvena olleet muuten ihan loistava valinta (tai sattuma, koska ostin auton kitkarenkaineen), sillä kun keliolosuhteet ovat vaihtelevat ja lähinnä märät, ei nastoista juuri olisi ollut riemua.

Joulua oli todella outoa viettää ensimmäistä kertaa ilman isää, ihan vaan kolmistaan (+ koira). Tunnelma oli paikoitellen haikea, etenkin hautausmaalla käydessä. Isällä olisi vielä ollut 74. syntymäpäiväkin aaton aattona, mikä teki joulusta entistä raskaampaa. En jaksanut edes laittaa kuusta, ennen kuin vasta aattona ennen Pohjanmaalle lähtöä. Jotenkin se joulun tunnelma vaan on puuttunut... Äidin luona oli todella kaunista ja jouluista (kuva vasemmalla), mutta ilman isää mikään ei ollut "niin kuin pitäisi".

Lahjojakin tuli enemmän kuin olisin arvannut - etenkin kun siskojenkin kanssa sovittiin, ettei mitään osteta. Paketeista paljastui kuitenkin paljon hyödyllistä tavaraa, kuten 2 paria kaipailemiani (itsetehtyjä) villasukkia, tavallisia sukkia, Iittalan Taika-sarjan astioita, suklaata ja kaikenlaista pientä sisustustavaraa. Mukavia juttuja!

Isää muistamassa uurnalehdossa Törnävän kirkon kupeessa.

Paluu arkeen ei alkanut tänään aivan toivotulla tavalla. Vaikka menin sänkyyn jo ennen klo 23 (harvinaista) ja sammutin valotkin vain hieman yli yhdentoista, en saanut nukuttua oikein ollenkaan. Hyörin ja pyörin ja stressasin, välillä nukahtaen hetkeksi. Välillä oli kylmä, välillä kuuma ja yleisesti ottaen kaikki oli huonosti! Taisin nukahtaa kunnolla vasta paria tuntia ennen kellon soittoa...

Töissä hautauduin heti kaikenlaisten hommien alle, mutta onneksi tilanne ei ollut laisinkaan niin paha, kuin mitä olin alunperin pelännyt! Huomennakin on luvassa paljon kiirettä, mutta sitten onkin taas vapaapäivä, joten ei tässä mitään. Omituista, että vuosi on jo lopussa!

Kello on puoli kahdeksan ja olen suoriutunut tästä arkeen paluusta mielestäni hyvin. Töiden lisäksi olen piipahtanut kaupassa ja postissa (Kangasalla, koska sinne on miljoona kertaa helpompi päästä kuin omaan "lähipostiini", joka sattuu olemaan Tampereen pääposti), ulkoiluttanut ja ruokkinut koiran (sekä leikittänyt), imuroinut koko talon, käynyt suihkussa ja tehnyt ruokaa! Tämä on harvinaista... Nyt aionkin mennä nauttimaan hyvin ansaitusta spaghetistani!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulurauhaa

Me lähdemme tästä nyt ajelemaan kohti Pohjanmaata vaihtelevissa keliolosuhteissa. Toivotan kaikille mukavaa ja rauhallista aattoa! Syökää ja levätkää, nauttikaa. Päivittelen ainakin Instagramia ja Twitteriä tässä seuraavan parin päivän aikana, mutta blogissa voi olla (taas) hiljaista.

Ihanaa joulua kaikille!

torstai 19. joulukuuta 2013

Pikaista piirtopöydällä sutimista

Miehen ollessa töissä, vaimo hieman lainaa piirtopöytää ja piirtää omalla lapsellisella tyylillään...

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Huomenta

Melkoinen tauko tulikin tässä pidettyä. Mutta mihin jäätiin? Arvonta oli ja meni, kosmetiikka lähti uuteen kotiinsa. Jos olette täällä hiljaisuuden vallitessa blogissani vieraillut, olettekin varmaan bongailleet instagramista vähän viime päivien tunnelmaa, vaikka olen sielläkin aika laiskana ollut. Talvi ei täällä osaa päättää tulisiko vai menisikö se, joten vuorotellen rämmitään loskassa, vedessä ja lumessa tai liukastellaan jäätiköillä. Pahasti näyttää siltä, että valkea joulu jää tänä vuonna vain haaveisiin ja se kyllä kieltämättä pilaa tunnelmaa jonkin verran...Viime sunnuntaiaamuna ikkunasta näkyi vielä niin lupaava näky, mutta se katosi ankean maanantain myötä.


Sitten viime postauksen olemme juhlistaneet hääpäiväämme (6 vuotta!) syömällä Classic American Dinerissa Finlaysonilla ja katsomalla Hobitti 2:n, josta molemmat pidimme enemmän kuin ensimmäisestä. Onneksi kumpikaan meistä ei olettanut sen olevan suora kopio kirjasta... Oikein hyvä mielestämme kuitenkin!


Mukavalta, pehmoiselta pilveltäni leijailin kuitenkin aika nopsasti alas maanantaina, kun eläinlääkärissä Milon sydämestä kuului voimakas sivuääni molemmilta puolilta, eikä hampaidenpuhdistusoperaatio ollutkaan sitten hyvä ajatus. Koira riemuitsi, kun saikin syödä kuivattua possunsydäntä, mutta emäntä vaipui masennuksen syövereihin. Soittelin sitten heti muutkin eläinlääkärit läpi ja soitin äidilleni, että soittaa myös tuttuun eläinlääkäriin Seinäjoella, koska sen sijaan, että maksaisin heti n. 250 euroa ultrasta täällä, haluan myös jonkun toisen kuuntelevan Milon sydämen. En nimittäin ollut kovin vakuuttunut tuosta Hakametsän Eläinlääkäripalvelun toiminnasta. 

Saavuin paikalle klo 16:15 ja aikamme oli klo 16:30. Ilmoittauduin ja istuin odottamaan. Kun kello oli jo 16:45, alkoi Milo olla aika hermona, oudossa paikassa, kuunnellen toisten eläinten ääniä sairaalamaisessa tilassa. Milo vinkui, pyöri, läähätti ja oli muutenkin samanlaisessa tilassa kuin uutena vuotena rakettien paukkeessa. Klo 17:00 kysyin samalta vastaanottovirkailijalta, että meneeköhän tässä vielä kauan, kun me mentäisiin sitten vaikka ulos odottelemaan, että koira vähän rauhoittuisi. Virkailija kysyi OLIKO MEILLÄ AIKA VARATTUNA. Katsoin häntä hetken hölmistyneenä, koska olimmehan ilmoittautuneet hänelle ja istuneet hänen nenänsä edessä kolme varttia eikä siinä välillä ollut juuri asiakasrynnäkköä koettu. Huhhei. Kun viimein pääsimme lääkäriin, hän pikaisesti pahoitteli myöhästymistään, vilkaisi koiran hampaat parissa sekunnissa (Milo irvisteli jostain syystä) ja kuunteli sydäntä hetken, ilmoittaen sitten, että sieltä löytyy sivuääni. Sen jälkeen hän ei enää koiraan koskenut. Kassalta sain käteeni 68 euron laskun (+ 3 euroa possunsydämestä). Olisin jotenkin arvellut laskun olevan pienempi, kun mitään ei tehtykään. Jäi mietityttämään, että kuinkakohan paljon sivuäänestä selittyi koiran paniikilla...


Peruin eilen sen ultran, jonka varasin jo Milolle (ja jota en tiedä miten olisin maksanutkaan), koska saamme Milon ultraan tuttuun eläinlääkäriin Seinäjoelle joskus helmikuussa (ja siellä hinta on alkaen 170 euroa). Koska Milolla ei ole mitään oireita, ei Milon "oman lääkärin" mukaan kannata vielä panikoitua ja kiirehtiä. Seinäjoen lääkäri kertoi, että sydämestä on jo aiemmin kuulunut lievä sivuääni, mutta hän ei katsonut sen aiheuttavan mitään toimenpiteitä. En sitten tiedä oliko tämä tieto aikoinaan isälleni kerrottu, kun hän on Milon kanssa lääkärissä käynyt, mutta äidille ja minulle hänkään ei ollut siitä vihjaissut mitään. Joka tapauksessa, Milo kuunnellaan uudelleen Seinäjoella ensitilassa ja sitten sen mukaan edetään ultran suuntaan. Kyllä ne rahat siihen jostain löytyy, vaikka Mike pian työttömäksi jääkin... Milo on kuitenkin ollut mukana elämäni kaikissa suurissa tapahtumissa ja osoittautunut minulle mittaamattoman arvokkaaksi. 

Nyt täytyy kiiruhtaa tästä töihin, mutta yritän nyt päivitellä tätä blogia hieman aktiivisemmin, vaikka sitten pienilläkin jutuilla!

maanantai 9. joulukuuta 2013

MUA Makeup Academy -arvonnan voittaja!

Voittajalle lähtee nämä!

Ja arvonnan voittaja Random.org -numerogeneraattorilla arvottuna on kommentti numero...
...eli Suvi! Onneksi olkoon!

Laitatko osoitteesi sähköpostilla tänne päin (somewhereforward@gmail.com),
niin saadaan voitto matkaan!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Olen tööt

Niin ne päivät vaan hurahtelevat ohitse. Olen elänyt koko viikon jonkinlaisessa kuplassa, päivät ovat menneet aivan sekaisin ja perjantaiaamuna olin aivan täysillä lähdössä töihin - ja olisin varmasti lähtenytkin, jos Mike ei olisi ihmetellyt mitä kummaa oikein puuhailen. En ole vielä ottanut (teko)joulukuusta käsittelyyn, mutta ajattelin, että jospa huomenna sitten...

Täällä oli tosiaan eilen melkoiset hulinat keskusta-aluuella, kiitos sekä juhlien, että mellakoiden. Raketit ja paukkupommit kuuluivat meille asti vielä illallakin, eikä kyllä tehnyt mieli lähteä kaupunkia kohti itsenäisyyttä juhlimaan. Mopo karkasi porukalla käsistä oikein kunnolla, ei muuta voi sanoa. Seurasin jonkin verran televisiosta itse juhlakonserttia, joka oli kaunis, mutta melankolinen, kuten Suomessa nyt on tapana olla. Olen nyt kuitenkin sen verran kypsä noihin jälkipyykkijuttuihin, että jääköön tämä tähän.

Milo viime talvena näihin aikoihin...

BLOGIARVONTA sen sijaan päättyy huomenna, joten nyt kannattaisi osallistua, jos vielä et ole sitä tehnyt. Postin lakkokin peruuntui, joten tuotteet ennättävät mainiosti vielä ennen joulua perille voittajan luo...

Ajattelin vaan käydä tässä huikkimassa, että olen hengissä, vaikka oikeastaan mitään sen kummempaa raportoitavaa ei olekaan. Hyvää viikonlopun jatkoa!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Paluu arkeen

Maanantai tuli taas, vaikka kuinka koitin laittaa vastaan. Viikonloppu meni johonkin, en tiedä minne, mutta onneksi pian tulee toinen ja se onkin sitten kolmen päivän mittainen - kiitos itsenäisyyspäivän.

Perjantaina oli tosiaan pikkujoulut ja ilmeisesti joku lahjoittikin minulle krapulansa, koska lauantaiaamuna minä, porukan selväpäisin, olin auttamatta vakavan päänsäryn lannistama. Sen siitä saa, kun lopettaa illanvieton jo klo 23 ja nauttii ainoastaan vettä, alkoholittomia cocktaileja ja hörpyn verran konjakkia (vatsakipuun). Suuri osa poppoosta oli jatkanut eteenpäin vielä muihinkin kohteisiin Tampereen yössä. 

Bodega Salud / Pikkuravintola Salud oli meidän illan ensimmäinen kohteemme. Tunnelmallinen ja vahvasti espanjalaiselta vaikuttava paikka oli kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen - tosin itse olisin pärjännyt loistavasti ilman seinillä roikkuvia taljoja, sarvia ym. eläimellistä "rekvisiittaa". En ole kasvissyöjä, mutta olin joukon ainoa, jonka ruoka ei sisältänyt minkäänlaista lihaa tai kalaa - söin vuohenjuustopastaa (kuva alla), joka vaikutti listan turvallisimmalta valinnalta - kunhan jätin sienet pois (en pidä sienistä). Valintana ihan onnistunut ja maistuva, mutta ei mitenkään sykähdyttävä elämys - olisin itsekin osannut tehdä vastaavan annoksen. Harmittaa hieman, etten ottanut kuhaa, jota yksi työkaverini söi, sillä se näytti hyvältä, eikä edes tullut tarjoilluksi alkoholipitoisessa kastikkeessa. Opin retkestä sen, että en mitä ilmeisemmin ymmärrä "hyvän ruuan päälle", tai sitten ruoka ei vain ollut minulle tyypillistä, sillä en todellakaan onnistunut löytämään mittavasta listasta kuin kaksi annosta, joista olisin jaksanut innostua. Alkuruuatkin pelottivat minua poloista niin kovasti, että päädyin valitsemaan perinteisen salaattipöydän, josta kyllä saikin koottua ihan mukavan kokonaisuuden. Jälkiruuat sen sijaan olivat todella ihania, etenkin tuo kuvassa (alla) oleva suklaakakku, joka sisälsi turrónia, espanjalaista makeista, joka oli ihan mielenkiintoinen elämys. Puolitin kakkupalan työkaverini kanssa. Toisena jälkiruokana jaoimme espanjalaisen paahtovanukkaan, joka oli kyllä hyvä, mutta sen verran makea, että se meiltä jäi osittain syömättä, vaikkei annos suuri ollutkaan.

 

Saludista jatkoimme kylläisinä Tivoliin, jossa esiintyi Sami Hedberg ja jokunen muu suomalainen stand-up koomikko, joiden nimiä en muista, enkä kyllä ole siitä kovinkaan pahoillani, sillä sen verran surkeita olivat. Ilmeisesti tarkoitus oli, että ihmiset olisivat n. klo 21 alkavalla keikalla jo sen verran päissään, että nauraisivat aivan kaikelle ja näinhän se suurimmaksi osaksi näytti menevänkin. Minä ja selvinpäin matkassa ollut työkaverini ihmettelimme, että miten ihmeessä tämä materiaali jaksaa jotakuta huvittaa. Muistin siinä samalla, miksi en katso suomalaisia tv-ohjelmia tai elokuvia - aihepiirit tuntuvat pyörivän vallan saman kolmen teeman ympärillä: 1. seksi ja siihen liittyvät alapääjutut, 2. ylenpalttinen kiroilu, 3. muistelut siitä, miten ollaan oltu niiiiin kännissä. Hienoa. Haluaisin samalla myös tietää, miten ihmeessä 20 minuuttia beatboxausta voidaan laskea stand-up komiikaksi? Ugh. Onneksi Sami Hedberg sentään sai irrotettua muutamat hymyt, hymähdykset ja naurahduksetkin. Herra olisi varmasti ollut hauskempi, jos olisin paikaltani onnistunut jopa hänet näkemään, sillä pelkkä kuuntelu jätti vielä melko kylmäksi. Se ero hänellä ja näillä muilla vesseleillä kuitenkin oli, että hänen materiaalinsa ei tuntunut väkisin väänneltyltä ja siitä pystyi löytämään tuttuja ja hauskoja elementtejä - kiitos siis siitä!

Lauantai meni aikalailla rauhallisissa tunnelmissa. Käväisin Miken kanssa Musti & Mirrissä, missä oli vierailemassa muutamia rotukissoja - ragdoll, persialainen ja kaksi exoticia (jotka ovat kuin lyhytkarvaisia persialaisia). Silittelimme kissoja ja juttelimme (tai lähinnä minä juttelin) niiden omistajan kanssa. Olen aktiivisesti silitellyt kaikki vastaantulevat kissat viimeaikoina yrittäessäni selvittää saanko niistä jotain allergisia oireita. Yhä vahvemmin alkaa tuntumaan siltä, että Yhdysvalloissa oireeni aiheutuivat asunnon kosteudesta/homeesta, eivätkä kissasta, sillä viimeisimmistä kissakohtaamisista en ole saanut mitään oireita. Mike kun hinkuu meille koiran kaveriksi kissaa, kun on aina tottunut niitä omistamaan. Toisen koiran ottaisin heti, mutta Milo ei todennäköisesti "vanhoilla päivillään" enää innostuisi reviirinsä jakamisesta toisen koiran kanssa, joten se haave on todennäköisesti nyt unohdettu, ainakin tältä erää. Parta-agamasta olemme puhuneet jo pitkään ja sellainen olisikin meille erittäin tervetullut - mutta kallis hankintahan se on terraarioineen kaikkineen. 

Musti & Mirrissä teimme myös pienen lahjoituksen Pesu ry:n keräykseen, jossa haettiin tarvikkeita ja ruokaa koirille, kissoille ja kaneille. Lahjoitusmielellä kun olin, niin halusin vielä lahjoittaa myös Tampereen ensi- ja turvakoti ry:lle pienen tavaralahjoituksen, kun he Prismassa keräsivät juuri lauantaina. Paljon en nyt voi lahjoittaa mihinkään, ikävä kyllä, koska Mike ei ole vielä napannut uutta työtä tammikuussa päättyvän tilalle. Harmittaa, kun en voi antaa enemmän, mutta kai se kaikki pienikin auttaa. Tuuminkin tuossa juuri, että tänä vuonna olen lahjoittanut/tukenut jo useampaakin hyväntekeväisyystoimintaa. Olen antanut rahaa/tavaralahjoituksen tai ostanut kannatustuotteita seuraavilta tahoilta: Rescueyhdistys Kulkurit (kalenteri & kassi), Punainen Risti (rahaa, useampaankin kertaan), Partio (joulukortteja), Kissojen suojelu Kisu ja nyt Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry, sekä Tampereen ensi- ja turvakoti ry:lle. Erilaisiin keräyksiinkin tulee joskus lahjoiteltua kolikoita, kun niitä on. Haaveissani on, että pystyisin jonain päivänä lahjoittamaan säännöllisesti useampaankin kohteeseen rahaa/tavaroita. On niin mukavaa, kun voi jollain tavalla auttaa, jos on jotain mistä auttaa. Niin monta vuotta olen suurinpiirtein ollut se, joka tarvitsisi niitä lahjoituksia... niinpä, heti kun rahaa on hiemankin, haluan lahjoittaa sitä niille, jotka sitä tarvitsevat.

Nyt muuten kannattaa lahjoittaa tuohon MUSH-keräykseen, jossa olin viime vuonnakin mukana. Siinä ei tarvitse availla oman kukkaron nyörejä ollenkaan, sillä auttamaan pääset helposti Facebook-tykkäämisillä ja jakamisilla, twiiteillä, bloggaamalla tai vaikkapa banneria blogissasi pitämällä. Kannattaa tutustua kampanjaan tarkemminkin tuosta vasemman sivupalkin bannerista!

Sunnuntaina, eli eilen, kävin vielä naapuri-Prismassa, kun olimme unohtaneet lauantaina ostaa mm. kahvikoneeseen kahvia. Samalla matkaan tarttui mukaan kivat (ja edulliset) talvinilkkurit/saappaat, joita nyt sitten voisin pitää sen mekon kanssa JA joissa on vielä kiilakorko JA järkevä pohja, jotta niillä ihan oikeasti jopa voi kävelläkin talvella. Korkoa niissä sitten onkin sen verran, että tänään oudoksesta päkiäni/nilkkani moittivat minua jonkin aikaa kun sain kengät jalasta, mutta enpä noilla maraton-kävelyä ajatellutkaan lähteä harrastamaan. Nyt tarvitsisin vain sitten lisää mekkoja/hameita, joita käyttää noiden kanssa... Tokihan housujakin voi, mutta eivät ne sieltä alta näy... 

Noin muuten viikonloppu meni lähinnä tv:n ja tietokoneen äärellä, koiran kanssa puuhastellen (esim. koirapuistossa tuli vietettyä joku 2h) ja glögiä nauttien. Tänään tulinkin kotiin aikaisemmin, koska Milo oli voinut koko aamupäivän ja iltapäivän huonosti ja Mike oli lähdössä iltaan töihin. Onneksi tulin, sillä Milo pyysikin melkein heti ulos, vaikka oli Miken kanssa juuri käynyt. Sain kuitenkin työni tehtyä loppuun samalla kun keittelin Milolle riisiä...

Nyt aion ottaa ja rentoutua hetken, sillä olen vähän lupaillut alustavasti paistavani illalla vielä joulutorttuja glögin kaveriksi... olisi tämän joulun ensimmäiset tortut tuloillaan!

PS. Muistakaahan osallistua blogiarvontaan - ja kertokaa ihmeessä siitä muillekin!