maanantai 30. joulukuuta 2013

Reipas paluu arkeen

Pikainen arkeenpaluu tapahtui tänä aamuna, kun raahauduin töihin näin 11-päiväisen (viikonloput mukaan lukien) joululomani päätteeksi. Surrealistinen olo noin alkuun, mutta toisaalta olen virkistynyt hieman rutiinien palattua elämääni. Viimeiset 11 päivää meni valehtelematta lähinnä syöden, lepäillen, pelaillen ja tv:tä ja leffoja katsellen. Enkä nyt kyllä jaksa tuntea siitä edes minkäänlaisia oman tunnon tuskia, sillä lepo oli mielestäni hyvin ansaittu!

Pohjanmaalle ajelimme tosiaan aattona joulua viettämään ja palasimme sieltä hyvissä ajoin 26. päivänä, koska Mikellä oli seuraavana päivänä työt. Keli menosuuntaan oli karmiva, en meinannut illan pimetessä nähdä mitään vesisateen vuoksi. Paluumatkalla sää oli paljon miellyttävämpi. Kitkarenkaat ovatkin tänä talvena olleet muuten ihan loistava valinta (tai sattuma, koska ostin auton kitkarenkaineen), sillä kun keliolosuhteet ovat vaihtelevat ja lähinnä märät, ei nastoista juuri olisi ollut riemua.

Joulua oli todella outoa viettää ensimmäistä kertaa ilman isää, ihan vaan kolmistaan (+ koira). Tunnelma oli paikoitellen haikea, etenkin hautausmaalla käydessä. Isällä olisi vielä ollut 74. syntymäpäiväkin aaton aattona, mikä teki joulusta entistä raskaampaa. En jaksanut edes laittaa kuusta, ennen kuin vasta aattona ennen Pohjanmaalle lähtöä. Jotenkin se joulun tunnelma vaan on puuttunut... Äidin luona oli todella kaunista ja jouluista (kuva vasemmalla), mutta ilman isää mikään ei ollut "niin kuin pitäisi".

Lahjojakin tuli enemmän kuin olisin arvannut - etenkin kun siskojenkin kanssa sovittiin, ettei mitään osteta. Paketeista paljastui kuitenkin paljon hyödyllistä tavaraa, kuten 2 paria kaipailemiani (itsetehtyjä) villasukkia, tavallisia sukkia, Iittalan Taika-sarjan astioita, suklaata ja kaikenlaista pientä sisustustavaraa. Mukavia juttuja!

Isää muistamassa uurnalehdossa Törnävän kirkon kupeessa.

Paluu arkeen ei alkanut tänään aivan toivotulla tavalla. Vaikka menin sänkyyn jo ennen klo 23 (harvinaista) ja sammutin valotkin vain hieman yli yhdentoista, en saanut nukuttua oikein ollenkaan. Hyörin ja pyörin ja stressasin, välillä nukahtaen hetkeksi. Välillä oli kylmä, välillä kuuma ja yleisesti ottaen kaikki oli huonosti! Taisin nukahtaa kunnolla vasta paria tuntia ennen kellon soittoa...

Töissä hautauduin heti kaikenlaisten hommien alle, mutta onneksi tilanne ei ollut laisinkaan niin paha, kuin mitä olin alunperin pelännyt! Huomennakin on luvassa paljon kiirettä, mutta sitten onkin taas vapaapäivä, joten ei tässä mitään. Omituista, että vuosi on jo lopussa!

Kello on puoli kahdeksan ja olen suoriutunut tästä arkeen paluusta mielestäni hyvin. Töiden lisäksi olen piipahtanut kaupassa ja postissa (Kangasalla, koska sinne on miljoona kertaa helpompi päästä kuin omaan "lähipostiini", joka sattuu olemaan Tampereen pääposti), ulkoiluttanut ja ruokkinut koiran (sekä leikittänyt), imuroinut koko talon, käynyt suihkussa ja tehnyt ruokaa! Tämä on harvinaista... Nyt aionkin mennä nauttimaan hyvin ansaitusta spaghetistani!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulurauhaa

Me lähdemme tästä nyt ajelemaan kohti Pohjanmaata vaihtelevissa keliolosuhteissa. Toivotan kaikille mukavaa ja rauhallista aattoa! Syökää ja levätkää, nauttikaa. Päivittelen ainakin Instagramia ja Twitteriä tässä seuraavan parin päivän aikana, mutta blogissa voi olla (taas) hiljaista.

Ihanaa joulua kaikille!

torstai 19. joulukuuta 2013

Pikaista piirtopöydällä sutimista

Miehen ollessa töissä, vaimo hieman lainaa piirtopöytää ja piirtää omalla lapsellisella tyylillään...

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Huomenta

Melkoinen tauko tulikin tässä pidettyä. Mutta mihin jäätiin? Arvonta oli ja meni, kosmetiikka lähti uuteen kotiinsa. Jos olette täällä hiljaisuuden vallitessa blogissani vieraillut, olettekin varmaan bongailleet instagramista vähän viime päivien tunnelmaa, vaikka olen sielläkin aika laiskana ollut. Talvi ei täällä osaa päättää tulisiko vai menisikö se, joten vuorotellen rämmitään loskassa, vedessä ja lumessa tai liukastellaan jäätiköillä. Pahasti näyttää siltä, että valkea joulu jää tänä vuonna vain haaveisiin ja se kyllä kieltämättä pilaa tunnelmaa jonkin verran...Viime sunnuntaiaamuna ikkunasta näkyi vielä niin lupaava näky, mutta se katosi ankean maanantain myötä.


Sitten viime postauksen olemme juhlistaneet hääpäiväämme (6 vuotta!) syömällä Classic American Dinerissa Finlaysonilla ja katsomalla Hobitti 2:n, josta molemmat pidimme enemmän kuin ensimmäisestä. Onneksi kumpikaan meistä ei olettanut sen olevan suora kopio kirjasta... Oikein hyvä mielestämme kuitenkin!


Mukavalta, pehmoiselta pilveltäni leijailin kuitenkin aika nopsasti alas maanantaina, kun eläinlääkärissä Milon sydämestä kuului voimakas sivuääni molemmilta puolilta, eikä hampaidenpuhdistusoperaatio ollutkaan sitten hyvä ajatus. Koira riemuitsi, kun saikin syödä kuivattua possunsydäntä, mutta emäntä vaipui masennuksen syövereihin. Soittelin sitten heti muutkin eläinlääkärit läpi ja soitin äidilleni, että soittaa myös tuttuun eläinlääkäriin Seinäjoella, koska sen sijaan, että maksaisin heti n. 250 euroa ultrasta täällä, haluan myös jonkun toisen kuuntelevan Milon sydämen. En nimittäin ollut kovin vakuuttunut tuosta Hakametsän Eläinlääkäripalvelun toiminnasta. 

Saavuin paikalle klo 16:15 ja aikamme oli klo 16:30. Ilmoittauduin ja istuin odottamaan. Kun kello oli jo 16:45, alkoi Milo olla aika hermona, oudossa paikassa, kuunnellen toisten eläinten ääniä sairaalamaisessa tilassa. Milo vinkui, pyöri, läähätti ja oli muutenkin samanlaisessa tilassa kuin uutena vuotena rakettien paukkeessa. Klo 17:00 kysyin samalta vastaanottovirkailijalta, että meneeköhän tässä vielä kauan, kun me mentäisiin sitten vaikka ulos odottelemaan, että koira vähän rauhoittuisi. Virkailija kysyi OLIKO MEILLÄ AIKA VARATTUNA. Katsoin häntä hetken hölmistyneenä, koska olimmehan ilmoittautuneet hänelle ja istuneet hänen nenänsä edessä kolme varttia eikä siinä välillä ollut juuri asiakasrynnäkköä koettu. Huhhei. Kun viimein pääsimme lääkäriin, hän pikaisesti pahoitteli myöhästymistään, vilkaisi koiran hampaat parissa sekunnissa (Milo irvisteli jostain syystä) ja kuunteli sydäntä hetken, ilmoittaen sitten, että sieltä löytyy sivuääni. Sen jälkeen hän ei enää koiraan koskenut. Kassalta sain käteeni 68 euron laskun (+ 3 euroa possunsydämestä). Olisin jotenkin arvellut laskun olevan pienempi, kun mitään ei tehtykään. Jäi mietityttämään, että kuinkakohan paljon sivuäänestä selittyi koiran paniikilla...


Peruin eilen sen ultran, jonka varasin jo Milolle (ja jota en tiedä miten olisin maksanutkaan), koska saamme Milon ultraan tuttuun eläinlääkäriin Seinäjoelle joskus helmikuussa (ja siellä hinta on alkaen 170 euroa). Koska Milolla ei ole mitään oireita, ei Milon "oman lääkärin" mukaan kannata vielä panikoitua ja kiirehtiä. Seinäjoen lääkäri kertoi, että sydämestä on jo aiemmin kuulunut lievä sivuääni, mutta hän ei katsonut sen aiheuttavan mitään toimenpiteitä. En sitten tiedä oliko tämä tieto aikoinaan isälleni kerrottu, kun hän on Milon kanssa lääkärissä käynyt, mutta äidille ja minulle hänkään ei ollut siitä vihjaissut mitään. Joka tapauksessa, Milo kuunnellaan uudelleen Seinäjoella ensitilassa ja sitten sen mukaan edetään ultran suuntaan. Kyllä ne rahat siihen jostain löytyy, vaikka Mike pian työttömäksi jääkin... Milo on kuitenkin ollut mukana elämäni kaikissa suurissa tapahtumissa ja osoittautunut minulle mittaamattoman arvokkaaksi. 

Nyt täytyy kiiruhtaa tästä töihin, mutta yritän nyt päivitellä tätä blogia hieman aktiivisemmin, vaikka sitten pienilläkin jutuilla!

maanantai 9. joulukuuta 2013

MUA Makeup Academy -arvonnan voittaja!

Voittajalle lähtee nämä!

Ja arvonnan voittaja Random.org -numerogeneraattorilla arvottuna on kommentti numero...
...eli Suvi! Onneksi olkoon!

Laitatko osoitteesi sähköpostilla tänne päin (somewhereforward@gmail.com),
niin saadaan voitto matkaan!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Olen tööt

Niin ne päivät vaan hurahtelevat ohitse. Olen elänyt koko viikon jonkinlaisessa kuplassa, päivät ovat menneet aivan sekaisin ja perjantaiaamuna olin aivan täysillä lähdössä töihin - ja olisin varmasti lähtenytkin, jos Mike ei olisi ihmetellyt mitä kummaa oikein puuhailen. En ole vielä ottanut (teko)joulukuusta käsittelyyn, mutta ajattelin, että jospa huomenna sitten...

Täällä oli tosiaan eilen melkoiset hulinat keskusta-aluuella, kiitos sekä juhlien, että mellakoiden. Raketit ja paukkupommit kuuluivat meille asti vielä illallakin, eikä kyllä tehnyt mieli lähteä kaupunkia kohti itsenäisyyttä juhlimaan. Mopo karkasi porukalla käsistä oikein kunnolla, ei muuta voi sanoa. Seurasin jonkin verran televisiosta itse juhlakonserttia, joka oli kaunis, mutta melankolinen, kuten Suomessa nyt on tapana olla. Olen nyt kuitenkin sen verran kypsä noihin jälkipyykkijuttuihin, että jääköön tämä tähän.

Milo viime talvena näihin aikoihin...

BLOGIARVONTA sen sijaan päättyy huomenna, joten nyt kannattaisi osallistua, jos vielä et ole sitä tehnyt. Postin lakkokin peruuntui, joten tuotteet ennättävät mainiosti vielä ennen joulua perille voittajan luo...

Ajattelin vaan käydä tässä huikkimassa, että olen hengissä, vaikka oikeastaan mitään sen kummempaa raportoitavaa ei olekaan. Hyvää viikonlopun jatkoa!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Paluu arkeen

Maanantai tuli taas, vaikka kuinka koitin laittaa vastaan. Viikonloppu meni johonkin, en tiedä minne, mutta onneksi pian tulee toinen ja se onkin sitten kolmen päivän mittainen - kiitos itsenäisyyspäivän.

Perjantaina oli tosiaan pikkujoulut ja ilmeisesti joku lahjoittikin minulle krapulansa, koska lauantaiaamuna minä, porukan selväpäisin, olin auttamatta vakavan päänsäryn lannistama. Sen siitä saa, kun lopettaa illanvieton jo klo 23 ja nauttii ainoastaan vettä, alkoholittomia cocktaileja ja hörpyn verran konjakkia (vatsakipuun). Suuri osa poppoosta oli jatkanut eteenpäin vielä muihinkin kohteisiin Tampereen yössä. 

Bodega Salud / Pikkuravintola Salud oli meidän illan ensimmäinen kohteemme. Tunnelmallinen ja vahvasti espanjalaiselta vaikuttava paikka oli kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen - tosin itse olisin pärjännyt loistavasti ilman seinillä roikkuvia taljoja, sarvia ym. eläimellistä "rekvisiittaa". En ole kasvissyöjä, mutta olin joukon ainoa, jonka ruoka ei sisältänyt minkäänlaista lihaa tai kalaa - söin vuohenjuustopastaa (kuva alla), joka vaikutti listan turvallisimmalta valinnalta - kunhan jätin sienet pois (en pidä sienistä). Valintana ihan onnistunut ja maistuva, mutta ei mitenkään sykähdyttävä elämys - olisin itsekin osannut tehdä vastaavan annoksen. Harmittaa hieman, etten ottanut kuhaa, jota yksi työkaverini söi, sillä se näytti hyvältä, eikä edes tullut tarjoilluksi alkoholipitoisessa kastikkeessa. Opin retkestä sen, että en mitä ilmeisemmin ymmärrä "hyvän ruuan päälle", tai sitten ruoka ei vain ollut minulle tyypillistä, sillä en todellakaan onnistunut löytämään mittavasta listasta kuin kaksi annosta, joista olisin jaksanut innostua. Alkuruuatkin pelottivat minua poloista niin kovasti, että päädyin valitsemaan perinteisen salaattipöydän, josta kyllä saikin koottua ihan mukavan kokonaisuuden. Jälkiruuat sen sijaan olivat todella ihania, etenkin tuo kuvassa (alla) oleva suklaakakku, joka sisälsi turrónia, espanjalaista makeista, joka oli ihan mielenkiintoinen elämys. Puolitin kakkupalan työkaverini kanssa. Toisena jälkiruokana jaoimme espanjalaisen paahtovanukkaan, joka oli kyllä hyvä, mutta sen verran makea, että se meiltä jäi osittain syömättä, vaikkei annos suuri ollutkaan.

 

Saludista jatkoimme kylläisinä Tivoliin, jossa esiintyi Sami Hedberg ja jokunen muu suomalainen stand-up koomikko, joiden nimiä en muista, enkä kyllä ole siitä kovinkaan pahoillani, sillä sen verran surkeita olivat. Ilmeisesti tarkoitus oli, että ihmiset olisivat n. klo 21 alkavalla keikalla jo sen verran päissään, että nauraisivat aivan kaikelle ja näinhän se suurimmaksi osaksi näytti menevänkin. Minä ja selvinpäin matkassa ollut työkaverini ihmettelimme, että miten ihmeessä tämä materiaali jaksaa jotakuta huvittaa. Muistin siinä samalla, miksi en katso suomalaisia tv-ohjelmia tai elokuvia - aihepiirit tuntuvat pyörivän vallan saman kolmen teeman ympärillä: 1. seksi ja siihen liittyvät alapääjutut, 2. ylenpalttinen kiroilu, 3. muistelut siitä, miten ollaan oltu niiiiin kännissä. Hienoa. Haluaisin samalla myös tietää, miten ihmeessä 20 minuuttia beatboxausta voidaan laskea stand-up komiikaksi? Ugh. Onneksi Sami Hedberg sentään sai irrotettua muutamat hymyt, hymähdykset ja naurahduksetkin. Herra olisi varmasti ollut hauskempi, jos olisin paikaltani onnistunut jopa hänet näkemään, sillä pelkkä kuuntelu jätti vielä melko kylmäksi. Se ero hänellä ja näillä muilla vesseleillä kuitenkin oli, että hänen materiaalinsa ei tuntunut väkisin väänneltyltä ja siitä pystyi löytämään tuttuja ja hauskoja elementtejä - kiitos siis siitä!

Lauantai meni aikalailla rauhallisissa tunnelmissa. Käväisin Miken kanssa Musti & Mirrissä, missä oli vierailemassa muutamia rotukissoja - ragdoll, persialainen ja kaksi exoticia (jotka ovat kuin lyhytkarvaisia persialaisia). Silittelimme kissoja ja juttelimme (tai lähinnä minä juttelin) niiden omistajan kanssa. Olen aktiivisesti silitellyt kaikki vastaantulevat kissat viimeaikoina yrittäessäni selvittää saanko niistä jotain allergisia oireita. Yhä vahvemmin alkaa tuntumaan siltä, että Yhdysvalloissa oireeni aiheutuivat asunnon kosteudesta/homeesta, eivätkä kissasta, sillä viimeisimmistä kissakohtaamisista en ole saanut mitään oireita. Mike kun hinkuu meille koiran kaveriksi kissaa, kun on aina tottunut niitä omistamaan. Toisen koiran ottaisin heti, mutta Milo ei todennäköisesti "vanhoilla päivillään" enää innostuisi reviirinsä jakamisesta toisen koiran kanssa, joten se haave on todennäköisesti nyt unohdettu, ainakin tältä erää. Parta-agamasta olemme puhuneet jo pitkään ja sellainen olisikin meille erittäin tervetullut - mutta kallis hankintahan se on terraarioineen kaikkineen. 

Musti & Mirrissä teimme myös pienen lahjoituksen Pesu ry:n keräykseen, jossa haettiin tarvikkeita ja ruokaa koirille, kissoille ja kaneille. Lahjoitusmielellä kun olin, niin halusin vielä lahjoittaa myös Tampereen ensi- ja turvakoti ry:lle pienen tavaralahjoituksen, kun he Prismassa keräsivät juuri lauantaina. Paljon en nyt voi lahjoittaa mihinkään, ikävä kyllä, koska Mike ei ole vielä napannut uutta työtä tammikuussa päättyvän tilalle. Harmittaa, kun en voi antaa enemmän, mutta kai se kaikki pienikin auttaa. Tuuminkin tuossa juuri, että tänä vuonna olen lahjoittanut/tukenut jo useampaakin hyväntekeväisyystoimintaa. Olen antanut rahaa/tavaralahjoituksen tai ostanut kannatustuotteita seuraavilta tahoilta: Rescueyhdistys Kulkurit (kalenteri & kassi), Punainen Risti (rahaa, useampaankin kertaan), Partio (joulukortteja), Kissojen suojelu Kisu ja nyt Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry, sekä Tampereen ensi- ja turvakoti ry:lle. Erilaisiin keräyksiinkin tulee joskus lahjoiteltua kolikoita, kun niitä on. Haaveissani on, että pystyisin jonain päivänä lahjoittamaan säännöllisesti useampaankin kohteeseen rahaa/tavaroita. On niin mukavaa, kun voi jollain tavalla auttaa, jos on jotain mistä auttaa. Niin monta vuotta olen suurinpiirtein ollut se, joka tarvitsisi niitä lahjoituksia... niinpä, heti kun rahaa on hiemankin, haluan lahjoittaa sitä niille, jotka sitä tarvitsevat.

Nyt muuten kannattaa lahjoittaa tuohon MUSH-keräykseen, jossa olin viime vuonnakin mukana. Siinä ei tarvitse availla oman kukkaron nyörejä ollenkaan, sillä auttamaan pääset helposti Facebook-tykkäämisillä ja jakamisilla, twiiteillä, bloggaamalla tai vaikkapa banneria blogissasi pitämällä. Kannattaa tutustua kampanjaan tarkemminkin tuosta vasemman sivupalkin bannerista!

Sunnuntaina, eli eilen, kävin vielä naapuri-Prismassa, kun olimme unohtaneet lauantaina ostaa mm. kahvikoneeseen kahvia. Samalla matkaan tarttui mukaan kivat (ja edulliset) talvinilkkurit/saappaat, joita nyt sitten voisin pitää sen mekon kanssa JA joissa on vielä kiilakorko JA järkevä pohja, jotta niillä ihan oikeasti jopa voi kävelläkin talvella. Korkoa niissä sitten onkin sen verran, että tänään oudoksesta päkiäni/nilkkani moittivat minua jonkin aikaa kun sain kengät jalasta, mutta enpä noilla maraton-kävelyä ajatellutkaan lähteä harrastamaan. Nyt tarvitsisin vain sitten lisää mekkoja/hameita, joita käyttää noiden kanssa... Tokihan housujakin voi, mutta eivät ne sieltä alta näy... 

Noin muuten viikonloppu meni lähinnä tv:n ja tietokoneen äärellä, koiran kanssa puuhastellen (esim. koirapuistossa tuli vietettyä joku 2h) ja glögiä nauttien. Tänään tulinkin kotiin aikaisemmin, koska Milo oli voinut koko aamupäivän ja iltapäivän huonosti ja Mike oli lähdössä iltaan töihin. Onneksi tulin, sillä Milo pyysikin melkein heti ulos, vaikka oli Miken kanssa juuri käynyt. Sain kuitenkin työni tehtyä loppuun samalla kun keittelin Milolle riisiä...

Nyt aion ottaa ja rentoutua hetken, sillä olen vähän lupaillut alustavasti paistavani illalla vielä joulutorttuja glögin kaveriksi... olisi tämän joulun ensimmäiset tortut tuloillaan!

PS. Muistakaahan osallistua blogiarvontaan - ja kertokaa ihmeessä siitä muillekin!

torstai 28. marraskuuta 2013

Batiste - uusi paras ystäväni

Saanko esitellä uuden parhaan ystäväni ja pommiin nukuttujen arkiaamujen pelastajan - Batisten kuivashampoon. Olen käyttänyt säännöllisen epäsäännöllisesti kuivashampoita jo ehkä pari vuotta, joista viimeisen vuoden ajan lähinnä Herbinaa, jonka olen kokenut edulliseksi ja ihan hyväksi. En siis ollut aivan huippuinnoissani, kun marraskuun LivBoxista paljastui kuivashampoon pioneeriksi tituleerattu Batiste. Kokeilin shampoota sitten eräänä kiireisenä aamuna ihan vaan uteliaisuudesta - ja varautuen siihen, että saan virittää hiukseni nutturalle, koska olin tottunut kuivashampooseen, joka tekee hiuksista karheat, pörheät ja vähän kuin tupeeratut. Yllätys oli melkoinen, kun Batisten jäljiltä hiukseni tuntuivatkin ihan oikeasti puhtailta ja luonnollisilta! Otsatukastanikin tuli suorastaan silkkisen pehmeä.


Hiukseni ovat pitkät, melko paksut ja hankalat kuivata, joten mielelläni pesen ne niin harvoin kuin vain mahdollista. Nyt pystyn pidentämään pesuväliä helposti päivän - halutessani jopa kaksi, koska tämä tuote oikeasti puhdistaa hiukset ja jättää ne ihanan... silkkisiksi. Fanitan siis.

Aionkin mennä ostamaan tätä pullon tai pari jemmaan ennen kuin tämä pikkupulloni loppuu, koska en halua enää palata muihin kuivashampoisiin laisinkaan! Tosin... Mikäli kaipaan pitoa kampaukseen ja tyvikohotusta, saatan kääntyä vielä Herbinan puoleen....

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

MUA Makeup Academy -arvonta!


Arvonnan aika on koittanut! Posti lakkoilee ja lakkoilee ehkä taas viikon 50, mutta toivottavasti saadaan arvonta suoritettua ja arvottavat tavarat myös perille voittajalle. Osallistumaan pääset kommentoimalla tähän postaukseen ihan mitä tahansa mieleesi juolahtaa. 

Arvottavana on siis MUA Makeup Academyn 12 sävyn From Dusk Til Dawn -luomiväripaletti, jonka pigmenttisillä sävyillä saat helposti luotua meikin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaveriksi paletille lähtee Supermodel Lenghtening -ripsiväri sävyssä Ultra Black. Kumimaisella harjalla saa helposti erotellut ripset ja väri tuntuu pysyvän ripsissä hyvin - eikä varise.

AIKAA OSALLISTUA ON 8.12., klo 23:59 SAAKKA. Arvon voittajan Random.org:n numerogeneraattorin avulla, kuten yleensäkin on tapana. 

HUOM. Mikäli viikolle 50 suunniteltu postilakko toteutuu, voin lähettää tavarat pehmokuoressa (ja lisäpehmusteilla) pakettiautomaatista pakettiautomaattiin, joiden on kerrottu toimivan normaalisti myös lakon aikana.

Keksithän itsellesi nimimerkin, jos sinulla ei sellaista ole!


tiistai 26. marraskuuta 2013

Toinen MUA Makeup Academy -tilaus

Blusher - sävy 6 (poskipuna) 1,19 €
Pro-Base Prime & Conceal (peiteaine) 1,79 € (ALE)

Sen verran ennätin jo hipelöidä näitä molempia, että poskipunasta voin sanoa sen olevan vaaleampi, kuin mitä odotin, mutta luonnollista hehkua tarjoava, vähän kuin täydellinen aurinkopuuteri. Kooltaan pieni, mutta ottaen huomioon, että tuotteella oli hintaa reipas euro... ei pieni koko paljon haittaa! Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan tätä huomenna kasvoilleni. Todella pigmenttinen, kuten muutkin MUAn tuotteet, sekä laadukkaan oloinen. Ihana hehku!

Pohjustusaineen/peitevoiteen yhdistelmän tilasin varovaisesti, lähinnä edullisen hinnan houkuttamana. Arvelin, että siitä voisi punaisuuden peittäjänä olla lähinnä apua punoittaviin nenänpieliin ja ehkä näppyjen peittoon. Kovin keltainenhan se on, mutta uskon sen häipyvän ihoon, kun sitä käytetään kohtuudella. Mukavan pehmeä koostumus.

Supermodel Lenghtening Mascara Ultra Black (ripsiväri) 1,79 € (ALE)
Intense Colour Eyeliner Pencil Forest Green & Snow White (silmänrajauskynät) 1,19 € kpl

Ripsiväristä olen arvosteluiden perusteella kuullut, että se toimii lähinnä laadukkaana arkiripsarina yhdellä tai kahdella kerroksella - mutta mitään huippupituuksia sillä ei saavuteta. Huomennahan tämä selviää, kun pääsen kokeilemaan sitä itse. Hain kuitenkin nimenomaan hyvää, ripsiä erottelevaa arkiripsaria, joten toivottavasti tämä toimii siihen tarkoitukseen hyvin! Ripsivärissä on muovinen harjasosa, joka on toiminut minulla ainakin paljon käyttämäni L'Orealin Telescopic -ripsivärin osalta. Toivonkin tästä sille seuraajaa - edullisempi kun on.

MUAn silmänrajauskyniin ihastuin heti ensi kokeilemalla, joten tilasin nyt syvän metsänvihreän, sekä klassisen valkoisen sävyn. Jälleen, ihanan pigmenttistä!

Power Brow Shape + Highlight Mid Brown (kulmakarvakynä + korostusväri) 3,58 €

En ole koskaan elämässäni käyttänyt kulmien meikkaamiseen mitään. Tai siis en ole koskaan niitä meikannut. Olen kerran kokeillut kulmakynää, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin luonnollinen, joten hylkäsin ajatuksen. Tätä ryntäsinkin kokeilemaan heti ja yllätyin jälleen kerran positiivisesti. Pehmeä, pigmenttinen koostumus. Kulmakarvani näyttävät huolitelluilta, hieman tummemmilta (vaikka sävy olikin vain keskiruskea) ja jollain tapaa intensiivisiltä. Tämä vaatii ehkä hieman totuttelua, mutta mielestäni tämä on kuitenkin ihan käyttökamaa. Olenkin varmaan ainoa muuten meikkaava nainen tässä maassa, joka ei kuitenkaan meikkaa kulmakarvojaan..? Aion nyt kokeilla!


12 Shade Undressed Eye Shadow Palette (luomiväripaletti) 4,77 €

Rakastuin MUAn pigmenttiseen From Dusk Til Dawn -palettiin sen verran palavasti, että toisen paletin tilaus ei ollut mikään suurikaan pohdinnan aihe. Päädyin valitsemaan Urban Decayn Naked -palettia kopioivan Undressed -paletin, josta löytyy kutakuinkin samat, etenkin arkimeikkiin sopivat sävyt. Tässä paletissa ylärivissä on mukana kolme mattasävyäkin, joita vähän jännitän, koska en ole tottunut mattameikkeihin.

Fashionista Nail Polish Hidden Treasure (kultainen) & Layla (violetti) (kynsilakat) 1,79 € / kpl (ALE)Matte Lipstick Totally Nude (mattahuulipuna) 1,19 €

Glitter-harakka täällä moi. Tilasin sitten kaksi glitter-lakkaa lisää. Tuollaisia pieniglitterisiä. Noista saisi ehkä yhdistämälläkin jotain kivaa... vaikka niihin pikkujouluihin? Mattahuulipunan tilasin kokeilumielessä ihan nude-sävyssä. En ole koskaan löytänyt itselleni sopivaa mattasävyä, koska huulissani on niin vahva pigmentti luonnostaan. Olisikohan tässä se?

Lip Boom sävy Bring It / Lip Boom sävy Doin' Good 3,58 € / kpl
(huulipuna + kiilto -duot)

Hieman pelonsekaisin tuntein tilasin nämä kaksi puna+kiilto -duoa. MUAlle tuttuun tapaan näissäkin puna osoittautui todella pigmenttiseksi. Bring It on täydellinen, voimakas punainen sävy, joka glitterisellä huulikiillolla varustettuna näyttää täydelliseltä joulun juhliin. Upea väri, kaiken kaikkiaan. Glitter tuntuu aluksi huulilla vähän hiekkaiselta, mutta sulaa jotenkin nopeasti yhteen punan kanssa. Doin' Good puolestaan on lämmin, hieman korallinen, mutta silti vahva sävy, voisin kuvitella käyttäväni tätä paljonkin arkena - ja toki juhlissakin. Huomasin myös tässä vaiheessa kiillon tuoksuvan aivan kinuskiufoille! Punassa itsessään taisi olla lähinnä vaniljainen tuoksu...

Taas leijaillaan kosmetiikkataivaassa... Phuh. Nyt laitetaan meikkien oston osalta lompakko tiiviisti kiinni ja nautiskellaan siitä, mitä meikkipussista nyt löytyykään. Nautiskelemisesta puheen ollen... nyt on pakko mennä ottamaan suihku ja nostaa jalat kohti kattoa sen jälkeen...

lauantai 23. marraskuuta 2013

Pikkujoulukynnet

Ensi perjantaina olisi sitten ihan oikeat pikkujoulut. Olen joskus lapsena ollut joissain pikkujouluissa, mutta voin siis periaatteessa sanoa, että minulla ei oikein ole pikkujoulukokemusta. Meillä on ohjelmassa kolmen ruokalajin illallinen ravintolassa ja sen jälkeen stand-up komiikkaa, joten haluaisin pukeutua siististi, mutta silti sen verran mukavasti, että jaksan tuon n. kuuden tunnin rupeaman vielä työpäivän päätteeksi... Tarkoituksena olisikin laittaa päälle se hiljattain Ellokselta hankkimani musta mekko, sekä jotain sen kanssa. Tuo "jotain" onkin tässä vaiheessa vielä melkoinen kysymysmerkki... En haluaisi olla aivan kokomustassa asussa, mutta minulla ei oikein ole mitään kivaa, mutta silti hieman arkista kivempaa juttua mitä yhdistää siihen mekkoon. Kyseessähän on hihaton mekko, joten se vaatii jotain päälleen. Todennäköiseksi se "jotain" tulee olemaan musta lyhyt neuletakkini. Niinpä, mustaa mustalla.

Kengät ne vasta ongelmana ovatkin. Nythän on talvi. Omistan yhdet suhteellisen juhlavat kengät, jotka eivät todellakaan sovi loskaiseen marraskuuhun. Omistan kahdet mustat saappaat, joista vain toisilla haluaisin kävellä esim. mukulakivikadulla. Ja ne saappaat ovat biker-henkiset Vagabondit muutaman vuoden takaa. Puuh.

Yksi asia ainakin on varma. Voin sentään värkätä tilaisuuteen sopivat kynnet! Omat suosikkini ovat tässä:

 Tämänhetkinen suosikkivaihtoehtoni - kiiltävä musta lakka hopeaglitterillä.

 Dramaattiset syvänpunaiset kynnet ovat yksi talvisista suosikeistani.

 Nude-kynnet kultaglitterillä olisi helposti toteutettavissa...

 Kuin herkulliset joulukarkit!

 Säihkyen kilpaa kuusen kanssa...

Joulun tunnelmaa kerrakseen!
 Neutraalit, mutta näyttävät.

Hyvin lähellä omistamaani Mavalan Moonstone-lakkaa...

Mikä on sinun suosikkisi?

(Kaikki kuvat ovat Pinterestistäni, sieltä klikkaamalla tarkemmat lähteet)

torstai 21. marraskuuta 2013

LED-valonauha ja kasvikokoelma

Luonnonvalkoinen LED-valonauha

Kuten kuvista voi ehkä juuri ja juuri päätellä, joulu on jonkin verran hiipinyt tänne meillekin. Sunnuntaina Ikeasta tarttui mukaan punainen viltti sohvalle ja jostain vaatehuoneessa nököttäneestä pahvilaatikosta löytyi pieni punainen liina ruokapöydälle. Mustavalkoiset tyynyt ovat olleet esillä kesästä saakka, mutta luumunpunaiset tyynyt kaivelin vaatehuoneen kätköistä. En aio luopua olohuoneeni violettiin vivahtavista lyhdyistä, joten tänä jouluna meiltä tulee sitten löytymän myös ripaus violettia! Ellen sitten viime hetkillä intoudu viemään lyhtyjä ulos, minne ne oikeasti kuuluisivat.

Uskokaa tai älkää, kuvissa olohuoneen ainoana valona n. klo 15 iltapäivällä on tuo LED-valonauha, jonka nappasin mukaan töistä. Kyseessä on nauha, jota pystyy itse katkaisemaan haluamaansa mittaan ja joka ei edellytä juuri muuta, kuin teipin irroittamista ja pistokkeeseen tökkäämistä. Valo on KIRKAS. Kirkkaampi kuin mitä osasin arvatakaan, itseasiassa. Tänä aamuna kun heräsin, luulin ensin Miken jättäneen kaikki talon valot päälle nukkumaan mennessään (tai vaihtoehtoisesti uskoin UFOn laskeutuvan olohuoneeseemme n. klo 6:15 aamulla), mutta itseasiassa koko talossa oli päällä vain tuo valonauha... Olin ajatellut nauhaa lähinnä sellaiseksi, joka voisi olla päällä aina ja antaa pientä lisäilmettä sisustukseen, sekä samalla toimia kätevästi navigointivalona yöaikaan. No, se täytyy sanoa, että ainakaan meistä ei täällä kukaan kävele päin huonekaluja enää, jos se valosta riippuu... Nuo kuvat on muuten otettu täysin ilman salamaa.

"Kasvihyllyt"

Olemme aina kaivanneet kotiimme enemmän kasveja, mutta koskaan ei tilaa oikein ole ollut, emmekä oikeasti ole edes kovin käteviä kasvien kanssa. Nyt (viime sunnuntaina) kuitenkin lähdimme Ikeaan ihan varta vasten kasveja ostamaan. Olimme jo etukäteen päättäneet, että ostamme bonsain, koska sellainen löytyy äidiltänikin ja pidämme molemmat pikkupuista. Valitsimme monien bonsaiden joukosta valmiiksi ruukussa olleen pienen bonsain, jonka lisäksi Mike valitsi piikikkäännäköisen ja muovisentuntuisen mehikasvin ja minä nappasin helppohoitoiseksi uskomani muratin. Huomasin, että Ikeasta löytyi myös isoja bonsai-puita, sellaisia täysikasvuisennäköisiä. Valitsimme niistä vielä parhaimman yksilön ja suuntasimme kohti itsepalveluvarastoa... kunnes Mike pysähtyi ihailemaan pikkuista havua, joka oli sekin sitten pakko napata mukaan. Alempana hyllykössä majaileva mehikasvi, Amandaksi jo nimetty, on asustanut kodissamme jo ehkä kuukauden päivät. Toivon pitkää ikää koko poppoolle!

Tänään saimmekin muuten ensilumen maahan... Ja sitä tuli kerralla reipas 10cm. Ja se oli märkää. Kaivoin työpäivän päätteeksi autoani kinoksen sisältä noin vartin... Talven riemuja!

tiistai 19. marraskuuta 2013

L'Oreal EverPure ja Maybelline Express Remover

No niin. Eilinen meni sitten hieman eri tavalla, kuin mitä olin suunnitellut. Iltapäivällä alkanut voimakas vatsakipu vain paheni päivän ja illan myötä, kunnes lopulta en meinannut enää päästä kävelemään, vatsaan sattuessa niin pahasti. Lähdimme lopulta yhdeksän kieppeillä TAYSiin päivystykseen, jossa sitten vierähtikin seuraavat 3,5 tuntia. Erilaisten kokeiden jälkeen sain pari reseptiä ja pääsin viimein lähtemään kotiin nukkumaan. Sainpa jopa syötyäkin, kiitos kipulääkkeiden. Tarkemmin ei selvinnyt, mistä vatsavaivani johtuivat, koska minulla ei ollut edes mitään muita oireita kuin jäätävä ylävatsakipu, joka säteili myös selkään. Katsotaan nyt, josko lääkkeistä olisi apua. Vieläkin kivistää, mutta ei niin pahasti, kuin eilen... ei läheskään.

Pääsin lopulta hieman ennen puolta päivää sängystä ylös aikamoisella vauhdilla, kun ovikello soi. Sieltä saapui FeelUniquen paketti, joka oli lähtenyt Iso-Britanniasta kohti Suomea sunnuntaina - eli saapui melko ripeästi. Käsittelyssä muuten oli kulunut tällä kertaa melko pitkään, mutta onneksi ei kiire ollutkaan. Tilasin uuden paketin Lily Lolon mineraalimeikkipohjaa jo valmiiksi, ettei se vaan pääse loppumaan kesken joulun pyhien. Lisäksi tilasin L'Orealin EverPure-sarjan shampoon, hoitoaineen ja hiusnaamion.

L'Oreal EverPureen ihastuin aikoinaan Usassa vuosia sitten ihan vaan tuoksua marketissa nuuhkien. Nappasin tuolloin hiuksia kosteuttavan shampoon ja hoitoaineen mukaani ja rakastuin sarjaan ensimmäisen hiustenpesun yhteydessä. Sanomattakin selvää, että eilisen sairaalareissun uuvuttamana en jaksanut eilen yöllä enää suihkuun rehautua, joten riensin pesulle lähes saman tien, kun uutukaiseni olivat kotiutuneet.

Rosmariinin- ja katajantuoksuinen shampoo viilensi ihanasti päänahkaa, vaahtosi taivaallisesti eikä tuntunut takkuunnuttavan hiuksiani. Unohdin, että tätä tarvitaan kerralla vähemmän kuin muita shampoita, juuri rikkaan vaahdon ansiosta. Hoitoaine jatkoi samaa viilentävää linjaa tehden hiuksista pehmeämmät. Lopputuloksena olikin taas ihanan pehmeät, todella hyväntuoksuiset ja takkuvapaat kutrit, joiden kanssa kelpaa olla. Mielenkiintoista muuten, että purkeissa oli pikkutekstit myös suomeksi, norjaksi, ruotsiksi ja tanskaksi. En tiedä saako sarjaa pohjoismaista, tai jopa Suomesta jostain, mutta koskaan en ole tätä Suomessa missään nähnyt, enkä verkkokaupoista bongannut. Briteistä tilattuna näillä oli hintaa hieman alle 8€ kappale, eli enemmän kuin keskivertomarkettishamppoilla, mutta pah, sen arvoista! 

Kävin lauantaina sen verran kaupungilla, että kävin tuhlaamassa yhden 40 € Stockmannin lahjakortin (sain sen kiitoksena erääseen ruokaan liittyvään tutkimukseen osallistumisesta) Marc Jacobsin Honey-parfyymiin (joka vilahti tuolla instagramissa), sekä sattumalta mukaani nappaamaan Maybelline Express Remover -kynsilakanpoistoaineeseen. Hieman kauhunsekaisin tuntein upotin aamulla glitterlakatut sormenkynteni purkkiin... mutta kas, koskaan ei ole glitterit kynsistä noin helposti lähteneet! Tämä olikin siis rakkautta ensipyöräytyksellä, jos noin voi sanoa. Hintaa tällä taisi olla kympin kieppeillä, en ikävä kyllä enää muista. Plussaa siitä, että kuivahdettuaan tästä jää kynsille aika kiva tuoksu, tosin kyllähän tämäkin jättää sormenpäät ja kynsinauhat kuivalta tuntuviksi. Huippukamaa kuitenkin, tykkään!

Käyttö on todella helppoa - avaat korkin, työnnät sormesi purkkiin sisälle, pyörittelet hieman, ja kas vaan, lakat ovat poissa. Et myöskään joudu jälkikäteen miettimään minne tunkisit ne järkyttävänhajuiset pumpulitollot siksi aikaa, kunnes ennätät viemään roskia ulos, koska niitähän ei vessasta saisi alaskaan vetää...

On aina mukavaa löytää joitain elämää ja arkea helpottavia tuotteita ja tämä Maybellinen kynsilakanpoistaja on kyllä ehdottomasti yksi niistä parhaista löydöistä - etenkin tällaiselle glitterlakkojen suurkuluttajalle! Jännityksellä odotan, miten tällä lähtee kynsistä vaikea, isohileinen glitteri, jonka kanssa on vedetty muutamat itkupotkuraivarit tänäkin vuonna...

Nyt aion vetäytyä hetkeksi lepäämään, ennen kuin lähden ostamaan lääkkeitä ja jotain helposti sulavaa ruokaa illaksi... sairaslomapäivä, nimittäin.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Mavala Jewel Collection & uusi tukka

 


Kynsilakka: Mavala Jewel Collection 392 Moonstone
(Vaaleaan lilaan taittuva hopeaglitter)
Hiuksissa: L'Oréal Paris Excellence Crème sävy 6.45 Light Auburn
(Omassa tukassani lähinnä hyvin tumma punertavan ruskea)

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kosmetiikkaherkkuja odotellessa...

...voi herkutella Nescafe Dolce Gusto Chococinolla... Aivan ihanaa kaakaota. Laitoin viikonlopun (ja palkkapäivän) kunniaksi MUA Makeup Academylle tilauksen vetämään, koska olen edelleen huipputyytyväinen etenkin sieltä tilaamiini luomiväreihin. Niin tyytyväinen olenkin, että päätin sitten tilata blogin ensimmäistä arvontaa varten tuon marraskuun meikkisuosikiksi listaamani MUA Makeup Academyn From Dusk Til Dawn 12 sävyn upean pigmenttisen paletin. Sen kaveriksi valitsin MUAn Fashionista-sarjan Supermodel Length Mascaran intensiivisessä mustassa sävyssä. Tilasin sellaisen itsellenikin, koska normaalisti reilun 8 € hintainen mascara oli nyt alle 2 €... Katsotaan, millaiseksi se osoittautuu. From Dusk Til Dawn -paletti näyttää siis tältä:
 

 
Odotan pakettia saapuvaksi todennäköisesti vasta joskus tuossa 25. päivän jälkeen, joten arvonnan järjestän todennäköisesti sitten kuun lopussa tai joulukuun alussa, joten kannattaa sitten pitää silmät ja korvat auki.

Nyt ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 14. marraskuuta 2013

Työ- ja arkilaukku

Totally Totes!

Ylärivillä: New Look, Orla Kiely, New Look
Alarivillä: Aldo, Pull & Bear, Pull & Bear

Olisikohan näistä jokin sopiva työ- ja arkilaukuksi? Orla Kielyn hinta kyllä kirpaisee.

PS. Isot laukut on parhaita.